Luokanopettajan työhön siirtyminen – valmistuvien okalaisten kysymyksiä valmistuneilta okalaisilta

5.5.2022

Blogitekstiin on koottu kysymyksiä ja vastauksia luokanopettajaksi valmistumiseen liittyen. Kysymykset on kerätty okalaisilta ja niihin ovat vastanneet OKAn alumnit eli jo valmistuneet okalaiset. Kysymykset ja vastaukset ovat jaoteltu kolmeen ryhmään; työelämään siirtyminen, opettajan arki ja työhaku.

TYÖELÄMÄÄN SIIRTYMINEN:

Kysymys:

Aina sanotaan, että pari-kolme ensimmäistä työvuotta ovat rankimmat. Oliko näin? Tai kuinka monta vuotta meni, että helpotti? Mikä auttoi, mikä siihen vaikutti?

Vastaukset:

Alussa on toki vähän raskaampaa kun pitää olla koko ajan valppaana oppimaan ja omaksumaan uutta. Minua on auttanut se, että olen saanut jatkaa samassa työpaikassa, jolloin “talon tavoille” oppiminen on tuonut rutiinia työpaikalla toimiseen. Opetustyöhönkin on tullut rutiinia ehkä juuri parin-kolmen ensimmäisen vuoden jälkeen. (Topi Sairio)
Itse en kokenut ensimmäistä opevuottani kovin raskaaksi, monesti mietinkin vuoden aikana, että näinkö helpolla pääsen. Mutta tähän vaikuttaa niin monet seikat: työyhteisön tuki, kyky priorisoida ja rajata omaa työtään, millainen luokka on sattunut jne. Itselläni taisi siis mennä kaikki aika hyvin ja kyllä näinkin tapahtuu! Ei kaikki koe uran alkuvuosia samalla tavalla. Myöhemmin olen edelleen pitänyt kiinni työn rajaamisesta ja siitä, että kaikki opetus ei voi aina olla timanttia; välillä pitää mennä sieltä, missä aita on matalin ja se on ihan ookoo! (Ella)
Omalla kohdalla huomasin, että ensimmäisenä vuotena omaa energiaa meni paljon omien tunteiden läpikäymiseen, itsereflektioon ja uusien tilanteiden analysoimiseen. Koska jatkuvasti tarkkaavaisuudesta osa menin oman mielen ja kehon viestien tulkintaan, ensimmäisenä vuotena tuntui, että moni sosiaalinen tilanne kuormitti huomattavasti enemmän tai jäi oman tarkkaavaisuuden ulkopuolelle. Koin ensimmäisen vuoden jälkeen paljon helpommaksi olla läsnä oppilaille ja esim. pysähtyä nauttimaan useammin vitseistä, kauneudesta ja arjesta, kun mieli ei jatkuvasti enää operoinut omien fiilisten ja tilanteiden jälkianalysoinnin parissa. Liikaa ei voi kuitenkaan painottaa myöskään tilannetekijöitä esim. oppilasaineista, huoltajia, työyhteisön sen hetkisiä voimavaroja yms. Vuodet on näiden osalta hyvin erilaisia ja jollekin sattuu aina jollakin saralla varmasti ne haastavat tapaukset heti ensimmäisille vuosille, toisille taas ne helpot ja hauskat. Kaikki pienet purot vaikuttavat kokonaiskuormitukseen väistämättä, tekipä opettaja mitä hyvänsä tai olisipa kuinka valmis tai pitkän uran tehnyt tahansa. (Sara)

Kysymys:

Jos aloittaa kesken vuoden esim. muutaman kuukauden sijaisuuden, miten ottaa yhteyttä vanhempiin? Pelkkä viesti vai joku vanhempainilta?

Vastaukset:

Kannattaa toimia itselle luontevalta tuntuvalla tavalla. Minulle kirjoittaminen on luonteva tapa toimia, joten yleensä olen aloittanut kirjoittamalla itsestäni uuden luokan huoltajille. Tavallisesti olen viestissä esitellyt itseni, kertonut arvoistani (esim. Millaiset asiat opettajana ovat minulle tärkeitä) ja kannustanut huoltajia matalan kynnyksen viestinvaihtoon kanssani. Mielestäni kannattaa pyrkiä avoimuuteen, mutta liikaa ei tietenkään pidä lähteä paljastamaan. Esim. Kokemattoman opettajan ei kannata lähteä tällaisessa viestissä ainakaan vähättelemään omaa ammattitaitoaan. (Topi Sairio)
Kukaan ei varmasti odota muutaman kuukauden sijaiselta vanhempainiltaa, joten viesti riittää mainiosti. Aina sijainen ei välttämättä saa heti edes tunnuksia viestintäkanaviin, joilla pitää yhteyttä huoltajiin sen enempää kuin tulostetun kirjeen verran. Perheet luottavat lähtökohtaisesti kouluun ja siellä työskenteleviin aikuisiin ja lapset kertovat kotona sen, mitä kokevat itse merkitykselliseksi. Ajattelen kaikessa viestinnässä niin, että laitan viestiä silloin, kun minulla on jotain asiaa. Jos haluan kertoa tarkemmin huoltajille, mitä tulevien muutaman kuukauden aikana tapahtuu, voin avata sitä joko viestissä tai pitää vanhempainillan Teamsissa. Jos on oikein paljon sanottavaa tai haluan keskustella huoltajien kanssa heidän näkemyksistään, järjestän vanhempainillan livenä. Ne huoltajat, jotka haluavat keskustella lapsen koulunkäynnistä, ovat usein itse aktiivisesti yhteydessä koulun suuntaan. Loput ovat yleensä tyytyväisiä siihen, että lapsi lähtee aamulla kouluun ja tulee iltapäivällä takaisin. (Sara)

OPETTAJAN ARKI:

Kysymys:

Onko vinkkejä oppilaiden arviointiin? Se tuntuu haastavalta vielä näin opintojen loppusuorallakin.

Vastaukset:

Kannattaa lähestyä arviointia opsin vuosiluokkaistettujen tavoitteiden kautta. Kannattaa myös pitää mielessä, että arvosanaa pitäisi pystyä myös perustelemaan, eli tehdystä arvioinnista pitäisi olla olemassa jotakin konkreettista jälkeä. Perinteisten paperikokeiden kohdalla tällainen jälki on ilmiselvä, mutta esim. tuntityöskentelyn osalta se ei aina ole niin yksinkertaista.
Tuntityöskentelyn arviointiin minua on auttanut se, että minulla on käytössäni kansio, jonka otan joka tunnilla pöydälleni esiin. Kansiossa on sivut jokaiselle oppiaineelle ja jokaisen oppiaineen kohdalla taulukko, johon merkkailen sitten (aina muistaessani tai ehtiessäni) plussia tai miinuksia eri sarakkeisiin. Tällaiset sarakkeet ovat minulla: viittaaminen (helpoin mutta ei suinkaan ainoa tapa osoittaa tuntiaktiivisuutta), työskentely (koska työskentelylle on oma sarakkeensa, ohjaa kansio minua siihen, että muistan myös aika-ajoin käydä kurkkimassa niiden luokan ujompien oppilaiden työskentelyä) ja “ääneenluku” (joka käytännössä tarkoittaa sitä, että jakelen tunnilla välillä puheenvuoroja myös niille, jotka eivät itse viittaa. Tähän sarakkeeseen teen merkin lähinnä vain silloin, jos oppilas on selvästi aivan pihalla siitä, missä mennään, eli ei ole seurannut opetusta). Kansion ansiosta minulle on olemassa konkretiaa tuntiaktiivisuuden seuraamisesta arvosanan tueksi. (Topi Sairio)
Jokainen opettaja miettii arviointia joka vuosi ja kelailee, miten se hoidetaan parhain päin. Arvioinnin miettiminen on siksi yksi keskeisistä yhteissuunnitteluajan teemoista niin rinnakkaisluokkien kuin koko koulun tasolla. Usein kouluilla ja opettajilla on valmista arvioinnin tukimateriaalia ja tiimejä, jotka niitä miettivät ja tarkentavat. Meidän koulussa arvioinnin tueksi on tehty vuosien aikana esimerkiksi valmiit koonnit keskeisistä OPSin arvosanakuvauksista, erilaisia arviointimatriiseja, kuvauksia esimerkiksi työskentelyn arvioinnin osa-alueista ja muuta materiaalia, joiden avulla selkiyttää itselleen ja oppilaille arvioinnin osa-alueita. Tätä työtä tehdään vuosittain, joten materiaali ja yhteinen visio kirkastuu vuosi vuodelta. Kollegat on tässäkin asiassa ihan parhaita tyyppejä kysyä reilusti apua! Jokaiselta löytyy 99 % varmuudella joku ässä hihasta. (Sara)

Kysymys:

Keneltä kannattaa kysyä apua, jos kohtaa haasteita esim. oppilaiden tai vanhempien kanssa?

Vastaukset:

Rehtorilta varmaankin ensisijaisesti. Rehtorin on hyvä olla tietoinen haasteista, joita esim. joidenkin huoltajien kanssa ilmenee, niin ei sitten tule yllätyksenä, jos ottavat häneen yhteyttä. (Topi Sairio)
Olen itse lähestynyt omia lähikollegoja ja kysynyt, miten he ovat toimineet. Lähes aina he ovat itse kokeneet samoja haasteita ja osaavat auttaa. Vaikeammissa tilanteissa rehtori osaa auttaa! (Ella)
Kollega, erityisopettaja, kuraattori, kouluvalmentaja, rehtori, vararehtori riippuen tilanteesta, tarvittavasta avusta ja siitä, kuka tulee ensimmäisenä vastaan käytävällä (😀). Vähintään jokainen osaa auttaa miettimään, kuka olisi paras tyyppi auttamaan tässä asiassa. Jotkut asiat hoituu konsultoimalla, valittamalla tai itkemällä, toisissa voidaan alkaa miettiä, millaista lisätukea oppilas/opettaja tarvitsee asian ratkaisemiseksi. Tampereella jokaisessa koulussa toimii myös pedagogisen tuen tiimi ja asiantuntijatiimi (oletettavasti samanlainen järjestelmä on käytössä myös muualla, mutta nimi ja kokoonpano voi vaihdella), joiden tehtävänä on tarjota opettajille tukea ja näkökulmia pedagogisissa ja oppilashuollollisissa haasteissa. Näissä hoidetaan yleensä asioita, joiden ratkaisemiseen voidaan hyödyntää usean ammattilaisen osaamista tai jotka vaikuttavat selvästi opettajan, oppilaan tai toisten oppilaiden koulunkäyntiin isossa kuvassa. PTT:ssä ja asiantuntijatiimissä voidaan puhua oppilasasioista ja sopia esimerkiksi tapaamisia oppilaan, huoltajien ja koulun aikuisten kesken, jolloin asiasta voi ottaa koppia opettajan lisäksi myös joku toinen aikuinen. (Sara)

Kysymys:

Konkreettiset työssäjaksamiseen liittyvät vinkit? Miten onnistuu jättämään työt työpaikalle, eikä suunnittele tunteja kaikkea vapaa-aikaansa?

Vastaukset:

Tämä on mielestäni yksi tärkeimmistä aiheista, joita nuoren opettajan (tai opettajan ylipäänsä) on hyvä miettiä. Olen itse ottanut työssäjaksamisen oikein sydämenasiaksi, joten osaan ehkä joitakin vinkkejä (jotka toimivat ainakin itselläni) antaa.

Rajaa työ- ja vapaa-aika. Opettajan työaika on niin epämääräinen asia, että minä ainakin joudun tekemään itselleni selvän rajan sille, missä ja milloin teen työtä. Minun perusperiaatteeni on, että teen töitä vain työpaikalla ja minun työaikani alkaa kello 8:00 ja päättyy kello 16:00. Jos siinä ajassa en ehdi kaikki hommia tekemään, niin sitten en vain ehdin – ja usein en ehdi. Joskus toki joudun tästä joustamaan, mutta mitä useammin pysyn tässä rytmissä sitä paremmin jaksan työssä.
Armollisuus itseä kohtaan on tärkeää. Opettajan työ ei lopu tekemällä, joten täydellisyyteen ei pidä tähdätä. Käytännössä suunnittelulle on hyvin vaikea arjessa löytää aikaa, joten joka tunnin ei tarvitse olla suunniteltu. Yliopiston opetusharjoitteluiden suunnittelupaperit eivät vastaa millään tavoin sitä, miten arjessa ehtii ja voi oikeasti suunnitella.
Mikrotauot auttavat jaksamaan. Eli käytä jokainen vapaavälkkä opehuonessa (älä jää luokkaan tekemään töitä!). Kannattaa myös kesken työpäivän (vaikka oppitunninkin aikana) tehdä lyhyitä palleahengitysharjoituksia. Lisäksi kognitiivista kuormitusta lisää se, jos yrittää tehdä montaa asiaa samaan aikaan. Ei siis kannata yrittää maksimoida aikaa. Oppitunneillakin tulee hetkiä, jolloin saattaa muutaman minuutin ajan tuntea itsensä toimettomaksi. Niissä hetkissä kannattaa vain hengailla ja olla; ei kannata yrittää täyttää sellaisia hetkiä työllä (esim. korjata vanhoja kokeita samalla kun valvoo toista koetta).
Työt tulevat helposti kotiin ajatuksissa. Minä pyhitän viikonloput siten, että suunnittelen perjantaina ennen kotiinlähtöä koko maanantaipäivän paperille ja jätän paperin pöydälleni. Näin annan itselleni luvan unohtaa viikonloppuna kokonaan sen, mitä maanantaina pitikään tehdä - paperi muistuttaa aamulla tarvittaessa. Muuten käy helposti niin, että sunnuntaina iltaa kohti mentäessä alkaa väkisinkin ajatella seuraavaa viikkoa ja suunnitella maanantain tunteja. (Topi Sairio)

Täälläkin yksi, joka on päättänyt, että työt hoidetaan työpaikalla klo 7.45-16.00 välisenä aikana eikä oteta kotiin. Tiedän kuitenkin, että moni tekee myös toisin erinäisistä syistä, esim. koiran, lasten, ruuan tai muun syyn takia. Tärkeintä on ehkä hyväksyä se, että itselle sopivaa tapaa etsiessä ei kannata katsoa liikaa sitä, mitä muut tekee vaan opetella lempeästi tai kantapään kautta kuuntelemaan omaa kehoa. Näillä puheilla tässä on kuitenkin muutama konkreettinen esimerkki, mitä teen huolehtiakseni työssäjaksamisesta. Mulla toimii, toisille varmasti ei.

Ensimmäisen opevuoden syksyllä huomasin, että työasiat pyöri päässä, vaikka kuinka yritti olla ajattelematta niitä. Joululomalla muutin mindsettiä tietoisesti. Sen sijaan, että ajattelin illalla, mitä teen huomenna töissä, aloin tietoisesti ajatella sitä, mitä tekisin huomenna vapaa-ajalla, töiden jälkeen. Se auttoi itseä suuntaamaan energiaa mielekkään vapaa-ajan miettimiseen tulevan työpäivän sijasta.
Mulla on puhelimessa yksi muistiinpanosivu, jossa on otsikot: aamulla, välitunnilla/hyppytunnilla, iltapäivällä, infoviestiin ja myöhemmin. Kirjoitan sinne pienet juoksevat asiat sopivan otsikon alle, kun ne tulee mieleen ja poistan sitä mukaa, mitä saan ne hoidettua.
Olen opettanut huoltajat siihen, että vastaan Wilma-viesteihin vaan klo 07.30-15.30 välillä, enkä todellakaan aina samana päivänä. Noin kolmea poikkeusta lukuun ottamatta en ole ikinä vastannut yhteenkään viestiin näiden kellonaikojen ulkopuolella, enkä ole ikinä tehnyt asiasta numeroa esimerkiksi pahoittelemalla tai tekemällä asiasta virallista ilmoitusta. Mulla on yhden ihmisen missio, jolla opetan itseäni, huoltajia ja oppilaita siihen, ettei koko ajan tarvitse olla tavoitettavissa.
Tähän liittyen olen opettanut oppilaille myös koulupäivän aikaiset koodisanat. Kun sanon “nyt tarvitset aikuisaikaa” tai “nyt on mun tauko”, oppilaat tietävät, että minulle ei saa tulla puhumaan tai kysymään mitään, vaikka olisin samassa tilassa heidän kanssaan. Oppilaat osaavat hienosti kunnioittaa näitä taukoja ja pärjäävät ihan hyvin ilman jatkuvaa huomiota samalla, kun minä saan jatkuvan ärsyketulvan hetkeksi pienemmäksi.
Tykkään rutiineista, joten teen joka päivä tietyt asiat työpäivää ennen ja sen jälkeen. Katson yleensä Wilman ja sähköpostin jo bussissa ennen kuin luen Hesarin otsikot, että tiedän, pitääkö johonkin asiaan reagoida tänään ajan kanssa. Aamulla menen ensimmäisenä omaan luokkaan ja vastaan niihin viesteihin, joihin on fiilistä sillä hetkellä. Loput ehtii kyllä opetuksen jälkeen tai huomenna. Sitten teen x-asioita päivästä riippuen. Iltapäivällä, kun olen siihen valmis, siivoan aina viimeisenä asiana työpöydän ja laitan puhelimen muistiinpanoihin oikeat asiat oikeiden otsikoiden alle seuraavaa päivää varten. Mieli on jo tottunut siihen, että kun siivoan pöydän, siivoan samalla päivän työt pois. Sen jälkeen saatan jäädä vielä juttelemaan jonkun kollegan kanssa päivästä, säästä, kuulumisista tmv., jos sellainen satuu tulemaan vastaan. Jutustelu saa oman mielen lepotilaan jo ennen töistä fyysisesti poistumista.
Joku viisas ihminen sanoi joskus, että palautuminen ei saa alkaa vasta kotona tai lomalla. Lomalla kuuluu lomailla ja vapaa-ajan kuuluu olla vapaalla. Siksi kannattaa painottaa ajattelussaan näkökulmana sitä, miten palaudun työpäivän ja työvuoden aikana eikä sitä, miten palaudun työpäivän jälkeen. (Sara)

Kysymys:

Olen aina käyttänyt tuntien suunnitteluun "liikaa" aikaa. Olisiko vinkkejä ajanhallintaan? Esim. kuinka kauan annan itseni suunnitella yhden työpäivän tunteja suurin piirtein? Ja on varmaan kannattavaa tehdä niin, että jos jokin tunti vie paljon suunnitteluaikaa, muut tunnit jäävät vähemmälle/suoraan opeoppaasta jne.? Toki opeoppaan lukemiseenkin menee aikaa... Kaikki vinkit suunnitteluun, sen aikatauluttamiseen ja muuhun olisi kivoja.

Vastaukset:

Jos vain on mahdollista tehdä suunnittelua saman luokka-asteen toisen opettajan kanssa, niin se kannattaa. Minulla on työparini (rinnakkaisluokan opettaja) kanssa varattu kalenteriin joka viikolle yhteinen suunnitteluaika (siis vain keskenään sovittu), jolloin saamme usein hyvin hoidettua suunnittelua ja arviointia. Lisäksi suunnittelussakin kannattaa lähteä liikkeelle opetussuunnitelman vuosiluokkaistetuista tavoitteista. Itse en enää edes yritä suunnitella jokaista tuntia erikseen, vaan lähden liikkeelle kokonaisuuksista. Suunnittelen esim. ryhmätöitä, projekteja yms. ja talletan suunnitelmat itselleni tulevia vuosia varten. Opeopasta ei tarvitse päntätä - sitä ei ole pakko seurata lainkaan. Monet tunnit sujuvat ihan ilman suunnitteluakin. Jokaisen oppitunnin ei tarvitse olla spektaakkeli. Lukuvuoden kokonaiskuva on kuitenkin oltava mielessä. Siihen auttavat opsin vuosiluokkaistetut tavoitteet ja ehkä sen opeoppaan sisällysluettelo. (Topi Sairio)
Yhteistyö muiden opettajien kanssa, joko oman vuosiluokan rinnakkaisopettajien tai muiden opekavereiden kanssa. Ideoita ja työtä kannattaa jakaa, turha keksiä joka kerta pyörää uudestaan. Ja on myös hyvä muistaa, että kaikki tunnit eivät ole hienoja, joskus on lupa mennä suoraan opekirjan/työkirjan harjoitusten mukaan. Opeoppaissa on hurjasti sisältöä ja jos orjallisesti noudattaa näitä opuksia, tulee varmasti kiire vuoden tavoitteiden kanssa, koska näissä on paljon ylimääräistä. Vuosi on hyvä aloittaa katsomalla OPS:sta tavoitteet ja miettiä isoja kokonaisuuksia; millä sisällöillä pääsen näihin tavoitteisiin? (Ella, joka komppasi Topia kaikessa 😀)
Yksi hyvä muistutus suunnittelutyötä helpottamaan: lapset nauttii yllättävän paljon asioista, jotka toistuu totutulla ja tutulla tavalla, koska kukaan ei jaksa koko ajan olla oppimassa pää kolmantena jalkana uutta. Meidän 3. luokassa on esimerkiksi tänä vuonna menty ympäristöopin tunteja melkein koko vuosi samalla pohjakaavalla, jossa luetaan yhdessä kappaleen diat läpi ja tehdään digitehtävät. Sitten kun on iskenyt inspiraatio, ollaan tehty yksi tunti tai jakso pistetyöskentelyä, ryhmätöitä tmv. kunnes on taas palattu tuttuun tylsään pohjakaavaan. Homma toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan ja vapauttaa sekä opettajan että oppilaiden ajattelua. Äidinkielessä olen lähtökohtaisesti jakanut viikontunnit teemoittain: kirjoitustunti, tietokonetunti, kielioppitunti, lukutunti, sekoilutunti. Silloin ei tarvitse joka viikko ja päivä miettiä erikseen, mitä tekee ja miten. Oppilaat on usein jo tekemässä tuttua hommaa (avaamassa tietokoneita tai lukemassa kirjaa), kun tulen luokkaan. Tutut jutut antaa myös joustavuutta, jota ei ole koskaan liikaa, koska aina tulee jotain ylläreitä, konsertteja, kyselyitä tai selvitettävää. Tuttu homma rullaa taukoviikkojenkin jälkeen, vaikka olisitkin selvittämässä riitaa tai tarvitset aikaa Wilma-viestin kirjoittamiseen. Samalla voi haaveilla tulevasta viikosta tai suunnitella ajatuksissaan ensi kuulle eeppistä projektia, jota tehdäänkin sitten koko viikon kaikki tunnit.

TYÖNHAKU:

Kysymys:

Menikö viran saamiseen kauan? Esim. jos valmistuit keväällä, koska hait virkoja ja koska sinut valittiin? Tai jos ei ole vielä virkaa/vakipaikkaa, kauanko olet ollut työelämässä?

Vastaukset:

Käsittääkseni Tampereella saa tehdä työuraa viisi vuotta ennen kuin kannattaa edes odottaa haastattelukutsua. Itse olen ollut työssä yhtäjaksoisesti pian neljä vuotta enkä ole vielä koskaan päässyt edes haastatteluvaiheeseen. (Topi Sairio)
Sain itse viran Tampereen ympäryskunnasta kolmen työvuoden jälkeen, mutta kyllä niitä voi nopeamminkin saada! Tampereella ilmeisesti vaaditaan monta työvuotta ennen virkaan valintaa. Mutta ympäryskunnissa helpompaa saada virka nopeammin! (Ella)
Hyvä puoli Kuntarekryssä on se, että joka vuosi voi laittaa käytännössä samat hakemukset menemään virkoihin ja määräaikaisuuksien hakuihin. 😀 #worksmarternotharder (Sara)

Kysymys:

Miten työelämässä tai työnhaussa suhtaudutaan venähtäneisiin opintoihin?

Vastaukset:

En tiedä. En usko, että mitenkään. (Topi Sairio)
Tuskin mitenkään, ei kukaan niistä ole kysellyt. (Ella)
Ketään ei kiinnosta. (Sara)

Kysymys:

Vinkkejä työnhakuun, jos esim. kokee, ettei pysty opettamaan musiikkia/käsitöitä tms, miten se kannattaa tuoda esille vai kannattaako? Onko parempi feikata hakuvaiheessa osaavansa kaiken, ja sitten mahd. paikan saatuaan koettaa vain jotenkin selvitä em. oppiaineista? Toki siis jättää hakematta ne paikat, joissa mainitaan erityisesti em. aineet, mutta jos ei ole hakuvaiheessa vielä tietoa, mitä aineita joutuu opettamaan. Miten siis saada töitä esim. musiikillisesti lahjattomana luokanopena.

Vastaukset:

Minä en lähtisi mitään feikkaamaan. Alakoulun musiikissa en myöskään niin stressaisi sitä lahjakkuusasiaa. Nykyään on niin paljon hyvää valmista materiaalia (esim. Youtuben Play along -videot), että vähemmälläkin musiikillisella lahjakkuudella pärjää. Itse menin opettamaan musiikkia melko vähäisillä taidoilla ja hurahdin siihen touhuun. Nyt olen opettanut musiikkia useammallekin luokalle parin vuoden ajan. (Topi Sairio)
Työhakemuksessa olen korostanut omia vahvuuksiani ja saattanut jossain mainita omia kehityskohteita, mutta en ole suoraan kertonut omista heikkouksista hakemusvaiheessa. Työhaastattelussa olen suoraan kysyttäessä kertonut, että musiikki ei ole vahvuus ja sitä en mieluusti opettaisi mutta myöhemmin olen opettanut sitä parille ryhmälle ja hyvin meni! Netti on pullollaan matskua. Mutta omien vahvuuksien korostaminen ja halu kehittää omaa osaamista on toiminut hyvin omissa hakemuksissa. (Ella)
Kukaan ei oleta, että olet superope jokaisessa aineessa. Ellet itse nosta asiaa esille, kukaan ei todennäköisesti kyseenalaista sinun kykyä opettaa mitään ainetta alakoulussa ja syystäkin. Siinähän sitä oppii, jos saakin opetettavaksi aineen, jota ei osaa kunnolla. Lapset on siitä kivoja, ettei ne oikeastaan tiedä kovin tarkkaan, millaista opetuksen kuuluisi olla. Niille jokainen vuosi on uusi seikkailu. Opettajalta epävarmat aineet tietenkin vaatii hieman enemmän henkisiä ja fyysisiä resursseja. Onneksi on kuitenkin ne kollegat, joilta kysyä vinkkiä ja apua tai vaikka yhteisopettajuutta. Tunteja voidaan vaihdella tarvittaessa myös alkusyksystä tai keväällä, jos joku innokkaampi opettaja löytyy hoitamaan tunnit puolesta. Tietenkin töitä hakiessa voi miettiä, ettei välttämättä hae aktiivisesti juuri niitä pestejä, joissa haetaan opettajia tietyllä profilaatiolla, jos osaaminen ei osu omiin mielenkiinnonkohteisiin. (Sara)

Kysymys:

Konkreettisia vinkkejä työnhakuun; miten tuoda esiin oma osaaminen? (Joko luokanopettajaksi tai täysin muihin töihin)

Vastaukset:

Minulla on sen verran vähän tästä kokemusta, ettei vinkkejä oikein löydy. Itse kuitenkin lähden työnhakuun aina sillä ajatuksella, etten etukäteen mitenkään harjoittele vastauksia tai muutenkaan juurikaan mieti sitä, miltä haastattelussa pitäisi vaikuttaa. Toki etukäteen on hyvä miettiä omia vahvuuksia ja kehityskohteita. (Topi Sairio).
Todennäköisiä kysymyksiä opettajien työhaastatteluissa: Mitkä ovat vahvuutesi opettajana? Mitkä ovat heikkoutesi opettajana? Miten kuvailisit itseäsi kolmella sanalla? Missä haluaisit vielä kehittyä opettajana? Kerro joku haastava kohtaaminen tai tilanne, jossa olet ollut opettajana ja miten selvisit siitä. Kerro joku onnistunut kohtaaminen tai tilanne, jossa olet ollut opettajana. Miten huolehdit omasta palautumisesta ja jaksamisestasi työssäsi? Mitkä ovat sinulle tärkeitä arvoja kasvatustyössä? Millaista yhteistyötä olet tehnyt aiemmissa työpaikoissasi? Millainen kollega olet? Onko sinulla kokemusta yhteisopettajuudesta/integraatio-oppilaista/joustavasta alkuopetuksesta/S2-oppilaiden opettamisesta yms. riippuen haettavasta paikasta ja koulusta? (Sara)

Vastaukset on koonnut Juliaana Kivi OKA ry:n alumnitoimihenkilö 2022.